Lukuvuosi on syksyn osalta pyörähtänyt käyntiin, ja mietin tässä tulevaa talvea ja opettamista. Tällä kertaa päällimmäisenä ei ole opetuksen sisältö, vaan mietin, miten kylmässä luokassa istutaan takit päällä ja pipot päässä. Onkohan tietokoneeseen virtaa ja luokassa valot päällä? No pessimistihän ei pety, vai miten se menikään? Toivotaan, ettei kuitenkaan kaikki ennustukset toteudu.
Ammatillisessa koulutuksessa syyskausi alkaa aina uusien ja vanhojen opiskelijoiden vaatteiden tilauksella ja vaihdoilla, näin myös tänäkin vuonna. Muutama työkaveri on saanut kesän aikana uusia työtehtäviä ja heille aiemmin suunnitellut tehtävät jaetaan muille. Mutta tämähän on normaalia meille vuosityöajassa oleville. Muutos onkin jatkuva tila eikä oikeastaan mikään vakiinnu.
Vuosityöajan paras osuus on kuitenkin se, että kaikesta työstä maksetaan ja kaikelle työlle on olemassa resurssit, muuten ei työtä oikeastaan edes saa tehdä. Katto on siis olemassa, eikä omalle ajalle valu mitään. Sama palkka tunti tunnista, on se sitten sidottua tai sitomatonta aikaa.
Vapaajaksojen osalta vuodessa on 12 viikkoa, jolloin sidottuja työtehtäviä ei saa laittaa, mutta itse voi halutessaan sitomatonta tehdä. Huonoa onkin sitten vapaajaksojen sijoittelu ja niiden viimeinen ilmoitusajankohta. OPV-työajassa tiesi etukäteen omat vapaat, mutta esimerkiksi vuosityöajan kesävapaan ajankohdan viimeinen mahdollinen julkaisuhetki on 31.3. mennessä, vaikka vapaa alkaisikin jo vappuna.
Vapaajakso onkin minulle voimaantumisen paikka, ei tarvitse työtä ajatella tai tehdä, mutta halutessaan saa vaikka suunnitella opetusta. Itselläni on aina tapana alitajuntaisesti työskennellä, vaikka ei haluaisikaan. Kun esimerkiksi näen väärin pysäköidyn ajoneuvon tai väärin asetetun liikennemerkin, otan siitä valokuvan, jonka lisään opetusmateriaaliin. Tämäkin on siis työn tekemistä, vaikkei sitä sinällään edes ajattele, mutta mielestäni opettajan tärkein työ on opetukseen valmistautuminen ja tuntien suunnittelu.
Vuosityöajassa työnantajan edustaja määrittää työn tekemisen resurssit, myös sitomattoman työn osalta, ja näin ollen määrittään se myös työn tekemisen laadun. Mitä enemmän on resurssia valmistella opetusta, sitä laadukkaampaa se todennäköisesti on. Itseni kohdalla on tuntien valmistelu ja suunnittelun resurssi ollut riittävä ja laatukin on pysynyt korkealle, tai ainakin näin voin palautteista tulkita. Toivotaan ettei jatkossakaan tähän mitkään säästöt tai muut tehtävät pääse vaikuttamaan, koska mielestäni laatu ja hyvin valmisteltu opetus on erittäin tärkeä asia. Sähkössä ja lämmössä voidaan säästää, mutta sitomattomassa ei!
Kirjoittaja opettaa logistiikkaa ammatillisella toisella asteella.