Lapsena OAJ tarkoitti minulle Tirvalla sijaitsevaa marjapaikkaa, jossa kävimme opettajaisäni kanssa poimimassa vadelmia. Sittemmin kirjainyhdistelmän merkitys aukeni ja liityin ammattijärjestöön hoitaessani vuoden viransijaisuutta kesken opintojeni. Tieni nykyiseen virkaani lukion musiikinopettajana ei kulkenut kovin perinteistä reittiä. Työskentelin viisi lukuvuotta muodollisesti epäpätevänä eri kouluasteilla ennen kuin valmistuin.
Noiden ensimmäisten vuosien aikana opettajan työnkuva velvollisuuksineen alkoi avautua minulle. Opettajaopinnoissa keskityttiin didaktisiin kysymyksiin. Mieleenpainuvimpia vesoja urani alkutaipaleelta oli silloisen kollegani, nykyisen OAJ:n neuvottelujohtajan, Petri Lindroosin järjestämä tietoisku opettajan vastuisiin liittyen. Koululle kutsuttu OAJ:n lakimies luennoi oikeista tapauksista koulun arjessa. Kuinka pelkkä välituntivalvonnasta myöhästyminen oli johtanut syytteeseen. Lumipallo oli lentänyt oppilasta silmään opettajan selvitellessä käytäväkahakkaa sisällä. Tajusin, että niin voisi käydä hektisessä työympäristössä kelle tahansa. Aloin todella kiinnostua jäsenmaksun maksamisesta ja siitä, että minulla olisi tarvittaessa ammattijärjestön asianajajan tuki käytettävissäni.
Kierrettyäni Jyväskylästä Helsingin ja Ähtärin kautta takaisin kotikaupunkiini Kouvolaan sain vakituisen paikan ja tulin ennen pitkää valituksi Kouvolan opettajien ammattiyhdistyksen hallitukseen. Harva siellä tajusi, miten pihalla olin järjestömme rakenteesta ja toimielimistä. Ensimmäisessä paikallisyhdistyksen vuosikokouksessa olin jäädä pois yleissivistävien opettajien neuvonpidosta kokoustauolla, koska luulin ”ysiläisten” tarkoittavan 9.luokkia opettavia jäseniä. Minulla ei sillä hetkellä ollut yhtään peruskoulun päättävän luokan ryhmää. Onneksi tuttu kollega pelasti ja kuiskaten selitti, mistä on kysymys. Saatoimme nauraa tietämättömyydelleni hersyvästi jälkeen päin.
Ajan myötä järjestörakenne, termit ja toimintakulttuuri tulivat tutuiksi. Jos ammattijärjestön toiminta näyttäytyi aiemmin huvitoimikunnan järjestäminä kivoina tempauksina, sain hallitustyöskentelyssä kuukausittain tietopaketin edunvalvonnasta. Pääluottamusmies ja OAJ:n valtuutetut vierailivat kokouksissa säännöllisesti. Tulin sittemmin valituksi OAJ:n Kouvolan paikallisyhdistyksen ja OAJ:n Kymenlaakson alueyhdistyksen hallituksiin. Ihaillen seurasin, kuinka paljon kokeneet ja aktiiviset kollegat käyttävät aikaansa ja osaamistaan yhteiseksi hyväksi.
Usein luullaan, että edunvalvontaa voidaan edistää vain valtakunnan tasolla. Paikallisella tasolla on kuitenkin aivan konkreettista merkitystä. Esimerkiksi palkkauksen järjestelyerien kohdentamisesta neuvotellaan työnantajan edustajan kanssa. Epäkohtia nostetaan esille keskustelemalla ja kannanotoin. Koulun hierarkiassa rehtori näyttäytyy työnantajan edustajana. Kuitenkin edunvalvonnan näkökulmasta rehtorit pelaavat samassa joukkueessa opettajien kanssa. On ollut avartavaa kuulla kokouksissa myös esimiesten näkökulma.
Reilun neljän vuoden aikana olen tutustunut hienoihin ihmisiin ja oppinut paljon. Olen ensimmäisen kauden luottamusmies, siinä toimessa opin koko ajan lisää. Tänä keväänä me ysiläiset pääsemme äänestämään valtuustovaaleissa viidestä hienosta ehdokkaasta edustajat OAJ:n valtuustoon. Kiitos Antille, Jaanalle, Maijulle, Sarille ja Tuomakselle panoksestanne ja onnea kisaan!
Meillä Kymenlaaksossa homma pyörii osaavissa ja kokeneissa käsissä, mutta uudet aktiivit ovat aina tervetulleita. Jos järjestötoiminta kiinnostaa, rohkeasti mukaan. Yhteysopettaja auttaa alkuun. Kokemuksesta voin vakuuttaa, että mukaan voi lähteä täysin ay-ummikkona. Tekemällä oppii ja kollegat auttavat.
Kun edunvalvonta on kunnossa, voi rauhassa keskittyä työhönsä, nauttia huvitoiminnasta ja rentoutua vaikkapa Tirvalla vattupuskassa!
Aurinkoista kevättä,
Anna Kuurne
Musiikinopettaja, Kouvolan Yhteislyseo
Luottamusmies OvTes, lukiot&7-9-koulut
OAJ:n Kymenlaakson alueyhdistyksen hallituksen jäsen
OAJ:n Kouvolan paikallisyhdistyksen hallituksen jäsen