Lukukausi lähestyy loppuaan ja monissa perheissä pohditaan, millä tavalla muistaa opettajaa syksyn päätteeksi. Myös sosiaalisessa mediassa keskustelu opettajien lahjoista viriää joulun lähestyessä. Kynttilöitä, suklaata, joulukukkia, itse tehtyjä kortteja ja kahvimukeja… Mitä opettajat oikeasti toivovat?
Monikaan opettaja ei etsi valtaa, loistoa, eikä kaipaa kultaakaan, vaan opetettavakseen mahdollisimman paljon innokkaita ja motivoituneita oppilaita. Yhdetkin tähtösen lailla tuikkivat silmät, joista kuvastuu ilon, ymmärryksen ja oppimisen pilkahduksia, lämmittävät opettajan mieltä vielä enemmän kuin mummon neulomat sukat palelevia varpaita.
Oppilaiden koulupolkua rakennetaan yhteistyössä kotien kanssa. Opettajalle kullanarvoisia ovat yhteistyökykyiset perheet, jotka erilaisissa tilanteissa jaksavat tehdä työtä lapsensa tukemiseksi. Eivät selvitettävät asiat läheskään aina ole ikäviä, vaan usein syntyy myös sitä isien naurua, kun kotien tietoon saatetaan kommelluksia, joita sitten hyvässä yhteisymmärryksessä selvitellään. Hieman huolestuneina olemme kuitenkin panneet merkille, että enää kouluun ei tulekaan aiemmissa määrin oppilaita, jotka muistavat Tuhkimon, Lumikin ja Ruususen. Yhteinen aika iltasadun ja tarinatuokioiden merkeissä ei ehkä ole niin iso osa perheiden arkea, kuin lasten lukutaitoa koulussa kehittävä opettaja voisi toivoa.
Koulunkäynninohjaajien rooli opettajan työparina ja oppilaiden kasvun ja kehityksen tukijana on merkittävä. On mahtavaa, jos koko oppitunti ei vierähdäkään pöydän päälle rientävien veitikkaisten perässä kirmaillessa, vaan luokassa on toinenkin käsipari ohjaamassa ja tukemassa luokan toimintaa. Monen opettajan toiveena on myös raikas, lunta tulvillaan oleva talvisää, joka vähentää omalta osaltaan veitikoiden vauhtia houkuttelemalla lapset pulkkamäkeen ja pihalle energianpurkuun. Lasten ja nuorten tervehenkinen liikkuminen edistää merkittävästi palautumista arjen vaateista. Toki ei aivan valtavia hankia ja korkeita nietoksia kovinkaan moni toivo välituntipihaan, sillä oppilaiden onkiminen luvattomilta teiltä ja valtavilta lumikasoilta nostattaa helposti tuskaisan hien pintaan lyhyenkin välitunnin aikana.
Monen opettajan toivelistalta löytyy varmasti hyvin toimiva moniammatillinen tuki erilaisille oppijoille. Hyvin resurssoitu, suunniteltu ja sujuvasti toteutettu tukikokonaisuus palvelee sekä oppilaita että opettajia ja parhaimmillaan tuo oppilaan tai luokan hankalaan tilanteeseen suorastaan kesän talven keskelle. Opettajan hyvinvointia ja työssä jaksamista tukee myös hyvin suunniteltu YS-aika. Jos kello lyö jo viisi ja vielä on pinoittain akuuttia ja kiireellistä tehtävää ennen kotiinpääsyä, on joulumieli kaukana. YS-ajan seurantaan on jo onneksi monenlaisia työkaluja, jotka helpottavat ja selkiyttävät työajan suunnittelua ja seuraamista. Opettajan on myös hyvä pysyä ammatillisesti ajan hermolla, joten pääsy ajanmukaisiin ja mielenkiintoisiin koulutuksiin on monen opettajan toiveiden joukossa. Vanhakin siinä jo kerrassaan nuortuu, kun joskus pääsee iskemään kätensä saveen tai lurauttamaan lauluja ammattitaitoisen ja innostavan kouluttajan kanssa.
Usein kouluissa hyöritään vielä viimeisten juhlaharjoitusten ja arkistenkin puuhien parissa, vaikka jouluun on enää kolme yötä. Lomapäivät tulevat monen mielestä enemmän tarpeeseen joulun pyhien jälkeen. Heidän toiveisiinsa vastataan ainakin näillä main, sillä täällä kunnissa on panostettu pitkään joululomaan. Töihin palataan levänneenä vasta loppiaisen jälkeen. Kaiken kaikkiaan opettajan toiveet ovat moninaiset, mutta ennen kaikkea toivomme varmasti kaikille ja kaikkialle rauhaa, joulurauhaa.
Kirjoittaja työskentelee luokanopettajana